Kustannusliike Parkko on runoilija, tietokirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja Tommi Parkon kustantamo. Se julkaisee käännösrunoutta eri kielistä ja erilaisia runouteen liittyviä projektikirjoja. Kotimaisia uutuuskokoelmia kustantamo ei julkaise.
Kustantamo pyrkii luomaan uutta kiinnostusta käännösrunoutta kohtaan. Viimeisten vuosikymmenien aikana käännösrunouden julkaiseminen on vähentynyt, eikä tietomme muilla kielillä kirjoitetusta runoudesta enää ole ajantasaista. Tulevina vuosina Parkko julkaisee nelisenkymmentä käännösrunoteosta eri puolilta maailmaa, jokaiselta mantereelta jotain.
Palkinnot
Kustannusliike Parkko on saanut laadukkaista käännösteoksistaan myös tunnustusta, kuten Suomen arvostelijain liiton vuoden 2020 Kritiikin punnukset ja WSOY:n kirjasäätiön tunnustuspalkinnon. Syksyllä 2024 Runoyhdistys Nihil Interit ry myönsi Runousteko-palkintonsa Tommi Parkolle työstään käännösrunouden edistäjänä.
Myös kustantamon kirjojen suomentajat ovat useita saaneet palkintoja, näistä mainittakoon Janne Salon saama Maurice de Coppet -käännöspalkinto Guillaume Apollinairen Alcoolsin suomennoksesta.
Huhtikuussa 2026 Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton Mikael Agricola -palkinto ja J.A. Hollo -palkinto tulivat Parkon julkaisemien teoksien suomentajille. Osip Mandelstamin Pidä puheeni tallessa aina -runovalikoiman suomentaja Marja-Leena Mikkola palkittiin parhaan kaunokirjallisen käännöksen tekijänä Agricola-palkinnolla. Parhaasta tietokirjasuomennoksesta palkittiin Hannimari Heino ja Juhani Ihanus (Fredrik Hertzbergin ”Kieleni ei ole sanoissa” – Gunnar Björlingin elämä ja teokset).
Julkaistut teokset
Tommi Parkko on aiemmin julkaissut käännösrunoutta Kustannusliike Nihil Interitin nimissä. Kustantamo julkaisi silloin toistakymmentä käännöskirjaa Kreikasta, Virosta, Japanista, Italiasta ja Sloveniasta.
Kustannusliike Parkko julkaisi ensimmäisen kirjansa vuonna 2018. Se on italialaisen nobelrunoilijan Eugenio Montalen kaksikielinen Tuo minulle auringonkukka – Portami il girasole (suom. Hannimari Heino). Meillä aiemmin melko tuntemattoman italialaisen runoilijan teos on otettu hyvin vastaan, ja kirjasta otettiin uusi painos vuonna 2020. Heino sai teoksen kääntämisestä Flaiano di Italianistica -palkinnon vuonna 2019.
Vuonna 2022 Parkko julkaisi Antonella Aneddan Anatomioita (suom. Hannimari Heino). Teoksen suomennos sai sekä Flaiano di Italianistica -palkinnon että Tanssivan karhun Käännöskarhu-palkinnon.
Keväällä 2019 ilmestyi kustantamon toisena kirjana virolaisen Tônu Ônnepalun kokoelma Mitta (suom. Katja Meriluoto). Ônnepalu tunnetaan Suomessa erityisesti romaaneistaan, mutta hän on julkaissut useammankin runoteoksen etenkin 1990-luvulla. Virolainen kirjallisuus on monella tapaa kiinnostavaa. Tästä kertoo sekin, että kustantamo julkaisi syksyllä 2021 Jaan Kaplinskin runojen valikoiman Ilta tuo takaisin kaiken (suom. Anja Salokannel & Pauli Tapio). Maaliskuussa 2022 Salokannel sai Kaplinski-käännöksestään Viron kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon.
Vuonna 2023 ilmestyi virolaisen runoilijan Elo Viidingin Tuhannelle äänelle (suom. Katja Meriluoto). Teoksen suomentaja oli keväällä 2023 Mikael Agricola -palkintoehdokkaana käännöksestään.
Amerikkalainen runous tunnetaan Suomessa melko hyvin, mutta moni runoilija tunnetaan vain maineeltaan. Kustantamon kolmas kirja on tunnustuksellisen runouden pioneerin runoutta: Robert Lowellin Päivä päivältä ja muita runoja. Sen on suomentanut Kimmo Räntilä, jonka toinen suomennos, niin ikään amerikkalaisen W.S. Mervinin tuotannosta, ilmestyi keväällä 2023. Merwinin Siriuksen varjot ja muita runoja esittelee syväekologiasta ja buddhalaisuuden vaikutteita saanutta runoutta. Räntilän suomennoksia amerikkalaisesta nykyrunoudesta tulee jatkossakin.
Kesällä 2026 ilmestyy Mika Saranpään suomentama valikoima amerikkalaisen runoilijan Mark Strandin tuotannosta. Hänen runoissaan limittyvät ja sekoittuvat syvä, olemisfilosofinen älykkyys, sanojen ja käsitteiden tutkiminen sekä vallaton huumori, paikoin surrealistiseksikin äityvä ilottelu. Tämä kaikki asettuu tarkkaan miljöiden ja luonnon kuvaukseen sekä monissa runoissa suomalaistakin lukijaa viehättävään talvisten ilmiöiden käsittelyyn.
Ensimmäisenä koronakeväänä maailmanlopun tunnelmia tarjosi T.S. Eliotin Joutomaa (suom. Markus Jääskeläinen), jonka alkuteos, The Waste Land, on yksi 1900-luvun tärkeimmistä runokokoelmista. Myös suomalainen modernismi on saanut Eliotilta runsaasti vaikutteita. Teoksen ilmestymisen satavuotisvuonna 2022 Joutomaasta otettiin myös uusi painos. Joutomaa on Kustannusliike Parkon myydyin kirja.
Espanjankielisessä maailmassa on paljon hyvää runoutta, mutta se on Suomessa melko tuntematonta. Ensimmäisenä espanjasta suomennetuista kirjoista ilmestyi syksyllä 2020 chileläisen Vicente Huidobron Altazor (suom. Emmi Ketonen). Teos on yksi avantgarden klassikoista, mutta on aiemmin jäänyt maanmiehensä Pablo Nerudan tuotannon varjoon.
Kesällä 2026 ilmestyy meksikolaisen Octavio Pazin Salamanteri (suom. Markus Jääskeläinen), jossa surrealismi ja intialainen ajattelu sekä sensualismi on jättänyt jälkensä runoihin. Kesällä 2026 ilmestyy myös argentiinalaisen Alejandra Pizarnikin Sanan halu, halun sana (suom. Emmi Ketonen). Pizarnik kietoi elämänsä niin tiiviisti osaksi runouttaan, että runoilijan kuolema on toisinaan nähty hänen runoutensa traagisena ilmentymänä. Hän itse oli aktiivisesti mukana rakentamassa itsestään myyttiä.
Espanjan vähemmistökielet ovat myös kiinnostavia runouden näkökulmasta. Rita Dahl suomensi ja toimitti talvella 2021 ilmestyneen Sielun kestää kauan palata kotimaahansa -antologian, jossa on mukana galegoksi kirjoittavat Yolanda Castaño ja Estevo Creus Andrade sekä asturiaksi kirjoittava Antón Garcia. Heidän lisäkseen antologiassa ovat italialainen Francesca Cricelli, kroatialainen Tomica Bajsić ja kiinalainen Hu Xudong. Kesällä 2022 ilmestyi galicialaisen nuoren runouden antologia Villielämää, jonka Rita Dahl on suomentanut ja toimittanut. Antologia esittelee 13 nuorta galegoksi kirjoittavaa runoilijaa. Antologia on hyvä esimerkki nykyrunouden poeettisesta kirjosta.
Toisen maailmansodan jälkeen saksalaista runoutta ei ole suuressa määrin julkaistu suomeksi. Keväällä 2021 ilmestyi Riikka Johanna Uhligin suomentama kaksikielinen Paul Celanin runokokoelma Schneepart / Lumen ääni. Celanin kielitietoinen runous on vaativaa, mutta kiinnostavaa. Teos tuntuu viehättävän erityisesti filosofisesti orientoituneita lukijoita.
Moni viime vuosikymmenien aikana ilmestynyt tärkeä käännösrunoteos on loppuunmyyty, eikä alkuperäisellä kustantajalla ole välttämättä kiinnostusta tehdä teoksesta uutta painosta. Marja-Leena Mikkolan suomentama Dylan Thomasin Rakkaus on viimeinen valo jota puhutaan (Otava 1990) on tällainen monen lukijan rakastama käännös. Keväällä 2021 Parkko julkaisi teoksesta laajennetun ja korjatun uuden laitoksen nimellä Balladi pitkäsäärisestä syötistä.
Myös Mikkolan vuonna 1997 Tammen kautta ilmestyneestä Osip Mandelstamin runojen valikoimasta Kivitauluoodi on ilmestynyt syksyllä 2025 laajennettu ja tarkistettu laitos Pidä puheeni tallessa aina. Mandelstam on venäläisen runouden ”hopeakauden” merkittävimpiä edustajia. Neuvostoajan kirjallisuuden tähtijärjestelmässä hän oli laiton komeetta, jonka kohtalona oli ensin karkotus ja sitten kuolema kauttakulkuleirillä lähellä Vladivostokia.
Modernin runouden klassikoiden julkaiseminen on Parkon tärkeimpiä tehtäviä. Edellä mainittujen klassikkojen lisäksi on ilmestynyt ranskalaisen runouden klassikon Guillaume Apollinairen Alcools -teos. Sen on suomentanut Janne Salo. Teos tutkii tietoisuuden värittömiä syvyyksiä ja halun löytymättömiä maastoja. Sen vaikutus koko 1900-luvun länsimaiseen kirjallisuuteen on ollut tavaton. Moniääninen ja -säikeinen kokoelma sisältää viisikymmentä runoa, joissa tekijä ottaa railakkaasti vapauksia klassiseen runomuotoon, aikaan, paikkaan ja aiheisiin.
Pohjoismainen runous ei ole Suomessa erityisen tunnettua – tästä kertoo se, ettei Norjasta ole koskaan ilmestynyt yhtään käännösrunoteosta suomeksi. Syksyllä 2021 alkoi pohjoismaisen runouden julkaiseminen uudessa sarjassa, jonka ensimmäisen teos on islantilaisen Sigurður Pálssonin Runon ääntä etsimässä (suom. Tapio Koivukari). Jatkossa on tulossa uusia valikoimia tanskalaisesta, norjalaisesta ja islantilaisesta runoudesta.
Sen lisäksi, että Parkko julkaisee modernin runouden klassikoita, se julkaisee myös elävien runoilijoiden tuotannon esittelyjä. Kyseessä on tällöin useimmiten aiemmin aivan tuntemattomien runoilijoiden esitteleminen. Intialaisen Jeet Thayilin Nämä virheet ovat oikein (suom. Aki Salmela) esittelee kosmopoliitin, jonka tuotannon läpäisevät teemat liittyvät menetykseen, kaipaukseen, suruun, addiktioon ja tiettyyn kosmopoliittiseen juurettomuuteen. Vaikka runojen teemat ovat vakavia, on kirjoituksen sävy usein huumorintajuista ja ironista tavalla, joka resonoi monien viime vuosikymmenten länsimaisten virtausten kanssa.
Ukraina on viime vuosina ollut esillä vahvasti julkisuudessa, ja ukrainalaista runoutta on julkaistu suomeksikin. Ilya Kaminskyn Me tanssimme Odessassa (suom. Cristina Sandu) on alun perin ilmestynyt jo vuonna 2004. Se kertoo Odessasta musiikin, mytologian ja kirjallisuuden kaupunkina. Runojen keskiössä on poika, joka Kaminskyn tavoin kuuroutuu lapsena ja muuttaa Yhdysvaltoihin. Taustastaan huolimatta Kaminsky kirjoittaa runonsa englanniksi, josta käännös on tehty.
Kolmantena nykrunoilijana on ilmestynyt israelilais-argentiinalais-suomalais-kreikkalaisen Rami Saaren runojen valikoima Sateen jalkapohjat (suom. Minna Tuovinen). Maailman raadollisuus ja sen vastakohta – rakkaus – ovat vahvasti läsnä Saaren runoissa. On kestävää rakkautta ja hetken hurmiota, maanista rakkautta, rakkautta ystäviin, vanhempiin, rakkautta koiriin, kieliin, kielioppiin, elämään ja Jumalaan.
Kesällä 2025 ilmestyi Hannimari Heinon ja Juhani Ihanus suomentama Gunnar Björling -elämäkerta. Fredrik Hertzbergin ”Kieleni ei ole sanoissa” – Gunnar Björlingin elämä ja teokset on ensimmäinen tästä suomenruotsalaisesta runouden pioneerista tehty elämäkerta. Teos valottaa kiehtovasti Björlingin persoonallisuuden eri puolia: nuorta sosialistia, aktivistia, opettajaharjoittelijaa, filosofia, profeettaa, mystikkoa, modernistia, vekselikeinottelijaa ja nuorempien runoilijoiden opastajaa. Se tutustuttaa nyt entistä laajemmin Björlingin runomaailmaan ja avaa näkymiä hänen lähipiiriinsä, aikalaiskirjallisuuteen ja kulttuurihistorialliseen taustaan.
Seuraavat kirjat
Kustantamon kahdeksan vuotisen historian aikana on tullut selväksi, että käännösrunoutta halutaan ilmestyvän jatkossakin. Parkko pyrkiikin julkaisemaan jatkossa noin 30–40 käännösrunoteosta eri puolilta maailmaa. Tässä se kuitenkin tarvitsee lukijoiden ja kirjojen ostajien apua, sillä kustantamo ei yrityksistä huolimatta saa säätiöiltä rahoitusta toimintaansa. Se mitä kustantamo julkaisee, riippuu myynnistä ja vetäjän sijoituksista kustantamoon.
Jos haluat tukea laatukustantamoa, osta sen kirjoja. Niitä voi tilata kustantamon verkkokaupasta tai ostaa muutamassa kirjakaupasta, kuten Rosebudista, Akateemisesta kirjakaupasta ja Sammakon kirjakaupasta.
Voit myös tukea kustantamoa tulemalla kuukausilahjoittajaksi Mesenaatin kautta.
Kustannusliike Parkko etsii jatkuvasti uusia suomennettavia runoilijoita. Erityisesti modernit ja nykyrunouden klassikot kiinnostavat.